Somaattinen järjestelmä (somaattinen hermosto): rakenne ja toiminnot

Somaattinen järjestelmä (somaattinen hermosto) on yksi hermoston erottuvista toiminnallisista osista - yleisesti ottaen se on vastuussa aistimusten vastaanottamisesta ulkoisesta ympäristöstä ja suunnitellun toiminnan suorittamisesta, joka riippuu tahdostamme. Mutta mitä somaattinen hermosto tarkalleen tekee?

Sisällysluettelo

1. Somaattinen järjestelmä: rakenne
2. Somaattinen järjestelmä: toiminnot
3. Somaattinen järjestelmä: sairaudet

Somaattinen hermosto tai lyhyesti sanottuna somaattinen järjestelmä ei ole erillinen anatominen rakenne. Vastuussa ulkoisten ärsykkeiden tunnistamisesta ja tietoisten, vapaaehtoisten liikkeiden tekemisestä.

Ihmisen hermosto on niin monimutkainen rakenne, ettei ole yllättävää, että se on myös melko monimutkainen ja että sen jakaumat erotetaan ainakin muutamalla. Periaatteessa keskushermosto ja ääreishermosto erotetaan toisistaan, mutta ottaen huomioon onko meillä vaikutusta hermoston tiettyjen osien suorittamiin toimintoihin, autonominen ja somaattinen hermosto voidaan erottaa.

Ensimmäinen näistä (joka sisältää sympaattiset ja parasympaattiset järjestelmät) ohjaa täysin tahdostamme riippumattomien prosessien kulkua, kun taas somaattinen hermosto toimii käänteisesti, joiden toiminta riippuu suurelta osin tahdostamme.

Somaattinen järjestelmä: rakenne

Somaattista hermostoa pidetään osana ääreishermostoa. Se sisältää erilaisia ​​reseptoreita, jotka ovat hajallaan koko kehossa - esimerkkejä niistä ovat mekanoreseptorit, reseptorit, jotka vastaavat lämpöärsykkeiden vastaanottamisesta, tai kipureseptorit.

Reseptorit itse eivät kuitenkaan riitä saamaansa informaatiota saavuttamaan hermoston korkeammat keskukset - se lähetetään heille aistien (afferenttien, afferenttien) hermokuitujen kautta.

Edellä mainittiin kuitenkin vain ne elementit, jotka ovat vastuussa vastaanotetun tiedon välittämisestä, kun taas somaattinen hermosto on vastuussa myös suunnittelemiemme liikkeiden suorittamisesta. Tämän mahdollisuuden tarjoavat moottorikuidut (efferentit, keskipakoiset), jotka lähettävät hermoimpulsseja hermoston eri keskuksista (esim. Selkäytimestä) toimeenpaneviin elimiin (efektorit, jotka voivat olla esimerkiksi lihassoluja).

Pohjimmiltaan somaattisen järjestelmän rakentava perusyksikkö on hermokuituja - tässä tapauksessa on 12 paria aivojen hermoja, jotka ovat peräisin suoraan aivojen rakenteista, ja 31 paria selkäydinhermoja (heidän tapauksessaan yksi hermopari lähtee jokaisesta selkäytimen 31 segmentistä).

Somaattinen järjestelmä: toiminnot

Kuten yllä olevasta kuvauksesta voidaan päätellä, somaattisen hermoston toiminnot voidaan jakaa kahteen tapaan, ja ne ovat erilaisten aistien ärsykkeiden vastaanotto (tätä käsittelee tämän järjestelmän aistien osa) ja määrätietoisten, riippuvien liikkeiden suorittaminen (tämä on somaattisen järjestelmän motorisen osan vastuu, johon sisältää pyramidisysteemin ja ekstrapyramidaalijärjestelmän elementit).

Yleensä somaattinen hermosto käsittelee aistien tallentamista ja käsittelyä edellä mainituista reseptoreista, mutta se saa meidät myös havaitsemaan aistielimiinsä saapuvat impulssit. Se on vastuussa myös ihossa olevien rauhasten toiminnasta.

Somaattinen hermosto innervoi myös luurankolihaksia, joiden aktiivisuus riippuu tahdostamme - kun päätämme päästä lasilliseen vettä, tällaiseen liikkeeseen johtavat impulssit lähettävät juuri somaattiseen hermostoon kuuluvat kuidut.

Tässä kuvataan koko ajan, että somaattinen hermosto on mukana tahtojemme mukaan suunnitelluissa liikkeissä. Se on todellakin niin, mutta se ei ole ainoa tehtävä, jonka tämä rakenne suorittaa - lisäksi siihen kuuluvat hermokuidut, jotka liittyvät erilaisiin refleksitoimintoihin.

Somaattinen järjestelmä: sairaudet

Itse asiassa somaattinen hermosto ei ole jokin rakenteellinen, selvästi erotettu osa hermostoa, vaan erottaa sen vain toimintojensa perusteella, joten on vaikea määritellä selvästi, mitkä patologiat voivat vaikuttaa siihen. Yleensä somaattisen hermoston ongelmia ovat:

• neuropatia
• Guillain-Barrén oireyhtymä
• Hermokuitujen tarttumisoireyhtymät (esim. Rannekanavan oireyhtymä)
• hermosärky
• myasthenia gravis
• kasvaimet, jotka kehittyvät somaattisen hermoston osissa (kuten esimerkiksi optinen gliooma tai neuroma)

Kirjailijasta

Keula. Tomasz Nęcki Valmistunut lääketieteestä Poznańin lääketieteellisessä yliopistossa. Ihailija Puolan merelle (mieluiten kävellen sen rannoilla kuulokkeet korvissaan), kissoilla ja kirjoilla. Työssä potilaiden kanssa hän keskittyy aina kuuntelemaan heitä ja viettämään niin paljon aikaa kuin he tarvitsevat.