Keskiviikko 2. heinäkuuta 2013. - Hepatiitti C-virus on vakiintunut yhteiskunnan keskuudessa. Kehittyneiden maiden tiedot vahvistavat, että 1, 5–2% väestöstä on saanut tartunnan kyseisestä mikro-organismista, ja suurin osa kärsineistä ei tiedä sitä. Virus, jolla ei vielä ole rokotetta ja jolla on suuret mahdollisuudet tulla krooniseksi maksassa, aiheuttaa ajan myötä kirroosin, ja se on vastuussa melkein kaikista tällä hetkellä diagnosoiduista maksasyövistä.
Se on infektio, joka ei anna oireita pitkään aikaan, koska C-hepatiitin luonnollinen historia kestää yleensä vähintään kaksi vuosikymmentä. Erillisissä prosentteissa tapauksista virus pysyy isännässä ikuisesti aiheuttamatta häiriöitä, mutta suurimmaksi osaksi se päätyy kroonisen hepatiitin ja sieltä satunnaisesti kasvaimen muodostumiseen.
Laitos, joka Yhdysvalloissa vastaa suositusten antamisesta väestön toteuttamille ennaltaehkäiseville toimenpiteille, on sopinut, että hepatiitti C -viruksen havaitseva verikoe olisi tehtävä kaikille ns. syntynyt vuosina 1945–1965, sillä perusteella, että C-viruksen esiintymisen havainnut analyysi - ja joka tehdään nyt rutiininomaisesti kaikelle verensiirtoon tarkoitetulle verelle - ei ollut olemassa ennen vuotta 1992. Päätös varmasti menee mukana kiistoja. Asiantuntijat tunnustavat, että todisteet, jotka tukevat tätä laajaa suositusta, eivät ole vielä vakuuttavia, mutta kun toimenpiteen riskejä ja hyötyjä arvioidaan, tasapaino kallistuu hyötyihin. Periaatteessa nyt, kun on olemassa tehokkaita, rajoitetun keston hoitoja, jotka vähentävät dramaattisesti viruskuormitusta ja voivat parantaa, kuten jotkut hepatologit väittävät, tautia.
Maksavirusten esiintymisen tai jäljen etsiminen samalla tavalla kuin verensokerin mittauksella tai kolesterolilla on tehty, ei lisäisi liikaa taakkaa järkevän tarkistuksen laskuun. Tämän tyyppisissä testeissä on kallis ja kustannustehokas rutiini, mutta esimerkiksi puuttuu välttämään pitkät hiljaiset infektiot, joilla on hyvä ennuste paeta, jos niitä hoidetaan tarkasti, kun he eivät ole tuottaneet oireita ja potilas ei edes tiedä mitä se on.
Sekä hepatiitti C -viruksen että HIV-viruksen tapauksessa julkisesti rahoitetut terveydenhuoltojärjestelmät eivät tunnu olevan liian kiinnostuneita molempien tautien toissijaisesta ehkäisystä. Koska jos molempien infektioiden tapauksia ilmenee paljon enemmän kuin jo tiedossa olevia, terapeuttinen lasku niiden varhaisesta hoidosta nousee huomattavasti.
Kuten melkein aina tapahtuu politiikassa, keskipitkä ja pitkällä aikavälillä ei ole kiinnostavaa. Monta kertaa kyse on siitä, että saavutat kuukauden lopun niin paljon kuin mahdollista, jotta saat äänet, jotka antavat sinun nauttia vallasta vielä jonkin aikaa, koska suunnittelun laiminlyönnin seuraukset kohdistuvat seuraajille ja heidän on käsiteltävä mitä sitten tapahtuu.
Tämä taktiikka, jolla ei ole täysin strategiaa, ei voita sotaa HIV: tä ja HCV: tä vastaan. Huomenna käydystä taistelusta ei ole voitettu yhtään suurta kilpailua, vaan se suunnitellaan lopullisen tavoitteen saavuttamiseksi. Esimerkkejä tästä aksioomista esiintyy kourassa biolääketieteessä.
Lähde:
Tunnisteet:
Kauneus Lääkkeet Psykologia
Se on infektio, joka ei anna oireita pitkään aikaan, koska C-hepatiitin luonnollinen historia kestää yleensä vähintään kaksi vuosikymmentä. Erillisissä prosentteissa tapauksista virus pysyy isännässä ikuisesti aiheuttamatta häiriöitä, mutta suurimmaksi osaksi se päätyy kroonisen hepatiitin ja sieltä satunnaisesti kasvaimen muodostumiseen.
Laitos, joka Yhdysvalloissa vastaa suositusten antamisesta väestön toteuttamille ennaltaehkäiseville toimenpiteille, on sopinut, että hepatiitti C -viruksen havaitseva verikoe olisi tehtävä kaikille ns. syntynyt vuosina 1945–1965, sillä perusteella, että C-viruksen esiintymisen havainnut analyysi - ja joka tehdään nyt rutiininomaisesti kaikelle verensiirtoon tarkoitetulle verelle - ei ollut olemassa ennen vuotta 1992. Päätös varmasti menee mukana kiistoja. Asiantuntijat tunnustavat, että todisteet, jotka tukevat tätä laajaa suositusta, eivät ole vielä vakuuttavia, mutta kun toimenpiteen riskejä ja hyötyjä arvioidaan, tasapaino kallistuu hyötyihin. Periaatteessa nyt, kun on olemassa tehokkaita, rajoitetun keston hoitoja, jotka vähentävät dramaattisesti viruskuormitusta ja voivat parantaa, kuten jotkut hepatologit väittävät, tautia.
Maksavirusten esiintymisen tai jäljen etsiminen samalla tavalla kuin verensokerin mittauksella tai kolesterolilla on tehty, ei lisäisi liikaa taakkaa järkevän tarkistuksen laskuun. Tämän tyyppisissä testeissä on kallis ja kustannustehokas rutiini, mutta esimerkiksi puuttuu välttämään pitkät hiljaiset infektiot, joilla on hyvä ennuste paeta, jos niitä hoidetaan tarkasti, kun he eivät ole tuottaneet oireita ja potilas ei edes tiedä mitä se on.
Sekä hepatiitti C -viruksen että HIV-viruksen tapauksessa julkisesti rahoitetut terveydenhuoltojärjestelmät eivät tunnu olevan liian kiinnostuneita molempien tautien toissijaisesta ehkäisystä. Koska jos molempien infektioiden tapauksia ilmenee paljon enemmän kuin jo tiedossa olevia, terapeuttinen lasku niiden varhaisesta hoidosta nousee huomattavasti.
Kuten melkein aina tapahtuu politiikassa, keskipitkä ja pitkällä aikavälillä ei ole kiinnostavaa. Monta kertaa kyse on siitä, että saavutat kuukauden lopun niin paljon kuin mahdollista, jotta saat äänet, jotka antavat sinun nauttia vallasta vielä jonkin aikaa, koska suunnittelun laiminlyönnin seuraukset kohdistuvat seuraajille ja heidän on käsiteltävä mitä sitten tapahtuu.
Tämä taktiikka, jolla ei ole täysin strategiaa, ei voita sotaa HIV: tä ja HCV: tä vastaan. Huomenna käydystä taistelusta ei ole voitettu yhtään suurta kilpailua, vaan se suunnitellaan lopullisen tavoitteen saavuttamiseksi. Esimerkkejä tästä aksioomista esiintyy kourassa biolääketieteessä.
Lähde:
