Ensin tutkimus, sitten työ ja lopuksi ansaittu eläkkeelle siirtyminen? Tämä ihmiselämän vaiheiden malli on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Yhteiskuntatieteet ovat tunnustaneet tämän jo kauan. On aika, että heitä seuraa poliittinen maailma, mutta ennen kaikkea jokainen meistä. Selvitä mitä ikääntyminen 4.0 on.
Sisällysluettelo:
- Ikääntyminen 4.0 - mitä se tarkoittaa?
- Ikääntyminen 4.0 - paitsi koulutus, työ, eläkkeelle siirtyminen
- Ikääntyminen 4.0 - ja nyt on aika…?
- Ikääntyminen 3.0 tai lähtökohta
- Ikääntyminen 4.0, saapumispaikka
- Ikääntyminen 4.0 ei tule pian
Elinajanodotteen nousu aiheuttaa useita uusia haasteita ikääntyneiden sosiaalipolitiikalle. Truismi? Tutkimuksessa nimeltä Ikääntyminen 4.0: Kohti väestön ikääntymisen integroitua elämäntapamenetelmää. Kai Leichsenring1 käsittelee tämän prosessin harvemmin harkittuja seurauksia. Ikääntyminen 4.0: Kohti integroitua elämäntavan lähestymistapaa väestön ikääntymiseen.
Tärkein niistä on epäilemättä tarve hylätä yhteinen ajattelutapa, jossa oletetaan olevan kolme ihmiskunnan jaksoa peräkkäin kiinteässä järjestyksessä: kouluopetus lapsuudessa ja varhaisnuoressa, ansiotyö myöhäisnuoressa ja aikuisuudessa ja lopuksi toimettomuusvaihe vanhempi ikä.
Ikääntyminen 4.0 - mitä se tarkoittaa?
Ikääntyminen 4.0 -tunnisteen, jonka Kai Leichsenring tarjosi lähestymistapaansa ihmiselämän vaiheisiin, on tarkoitus osoittaa tämän käsitteen perussuhde sosiaalisiin ja sosiaalisiin haasteisiin, joita analysoidaan yhdessä "Teollisuus 4.0" - tai "Työ 4.0" -lehden alla (Työ 4.0). ) eli meneillään olevan neljännen teollisen vallankumouksen suhteen.
Tutkimuksen valossa tämän vallankumouksen tärkeimmät osatekijät ovat muutokset tutkintojen kysynnässä, työn organisoinnissa, suoritetun työn laadussa sekä tekniikan ja ihmisten suhteessa.
Lue myös: Miksi kannattaa palkata yli 50-vuotiaita ja 60-vuotiaita ihmisiä? 6 työpaikan etua
Kirjoittaja ehdottaa sellaisten poliittisten toimien toteuttamista, jotka vastaavat paitsi liike-elämän uusiin haasteisiin tai tarpeisiin, myös mahdollistavat elinajanodotteen valtavien mahdollisuuksien hyödyntämisen sekä yksilön että yhteiskunnan hyödyksi.
Nimi Ikääntyminen 4.0 Leichsenringin lähestymistavassa osoittaa myös meneillään olevan neljännen vaiheen vanhuuden havaitsemisessa - vanhuuden käsityksestä sosiaalisena kysymyksenä ja ensimmäisten eläkevakuutusjärjestelmien perustamisesta noin vuoteen 1870 (ikääntyminen 1,0), eläkejärjestelmien popularisoinnin ja keskimääräisen ennustetun pituuden kasvun kautta. 65-vuotiaiden ihmisten elämästä - noin vuonna 1950 (ikääntyminen 2.0) ja ikääntyneiden toiminnan kehittämisestä ja elinikäisen oppimisen käsitteen käyttöönotosta - noin vuodesta 1980 (ikääntyminen 3.0), oletettuun integroituun lähestymistapaan ihmiselämän vaiheisiin 65 prosentin osuudella + yhteiskunnassa 18 prosentin tasolla - noin 2020 (ikääntyminen 4.0).
Ikääntyminen 4.0 - paitsi koulutus, työ, eläkkeelle siirtyminen
Leichsenring huomauttaa, että edes näiden toimintojen luettelo ei pidä paikkaansa, koska siinä jätetään huomioimatta rakkaansa hoidon tärkeä näkökohta. Huolimatta siitä, että äitiysloma tai (äskettäin Puolassa) myös "isyysloma" sosiaalivakuutusjärjestelmässä sisältyy työaikaan, tämä toiminta on täysin erilainen kuin ansiotyö.
Sama koskee tarvetta hoitaa vanhuksia, sairasta puolisoa tai lasta, veliä tai sisarta (iästä riippumatta), joilla on merkittävä vamma.
Mahdollisia elämänskenaarioita on tietysti ääretön määrä, mutta yleisin (vaikka ei henkilökohtainen) kokemus äitiys- tai vanhempainlomasta osoittaa, että ihmiselämän kolmen vaiheen malli on teoreettinen ja muodostaa liian kauaskantoisen yleistyksen. Todennäköisesti - vaikka Kai Leichsenring ei kirjoita siitä - tämä ajattelutapa on patriarkaalisuuden jäänne, joka pitkään edes ei edes havainnut stereotyyppisesti vaimolle, äidille, tädille, tyttärelle tai isoäidille kuuluvia tehtäviä (esim. Hoitoa). Ne, joita nykyään kutsutaan naisten näkymättömäksi työksi.
Lue myös: He elävät pidempään pienemmillä eläkkeillä. Millaiset puolalaiset ovat yli 60-vuotiaat naiset?
Ikääntyminen 4.0 - ja nyt on aika…?
Kirjoittaja huomauttaa myös, että on myös periaatteessa väärin yhdistää tietyntyyppiset ihmisen toiminnot tiettyyn ikään. Sen selvittäminen, kuten inhimillisen toiminnan yleisten avainalueiden kohdalla, riittää, kun viitataan yhteisiin kokemuksiin.
Tietysti - oppivelvollisuus kattaa yleensä saman ikäiset lapset (jos jätät huomiotta sekaannuksen puolalaisten koulujen 6-vuotiaiden kanssa). Koulutuspolun myöhemmät valinnat johtavat kuitenkin merkittävään erilaistumiseen riippumatta velvoitteesta opiskella 18-vuotiaana (ja riippumatta 8-vuotiseen peruskouluun palaamiseen liittyvistä koulutusjärjestelmän muutoksista).
19-vuotias voi siis aloittaa työnsä vasta lukion valmistuttuaan tai koulun jälkeen, hän voi myös aloittaa korkeakoulutuksen, laskettuna 3, 5 tai 8 vuodeksi (jos otat mukaan kolmannen asteen opinnot eli tohtorin tutkinnon - yhä suositumpi mm. joilla on yleinen taipumus pidentää koulutusjaksoa), mutta myös vain valmistautua loppukokeisiin, esimerkiksi lukiossa, jossa on kielellinen nollaluokka.
Lisäksi yksilöllisemmät ikärakenteen muutokset voivat johtua sairauksien, tilapäisen työttömyyden, monipuolisten urapolkujen tai koulutuksen uudelleenkoulutuksen tai täydennyksen aiheuttamista koulutuksen keskeytyksistä.
Tärkeä rooli etenkin naisten tapauksessa on myös päätös synnyttää ja kasvattaa (tai ei) tietty määrä lapsia. Tällaiset haasteet, jotka vaikuttavat ihmiselämän toimintakiertoon, näkyvät erityisesti ns sandwich-sukupolvi, ts. ihmisissä, joiden on pakko yhdistää vanhemmuus omaan vanhempaansa hoitoon, ikääntyviin tai kroonisesti sairaisiin.
Lue myös: Vanhukset. Mistä vanhukset kärsivät useimmiten?
Joku saattaa kysyä tässä vaiheessa: mutta miksi kyseiset yksittäiset valinnat olisivat ongelmallisia nykyisen mallin kannalta? Vastaus on ensinnäkin johtuen tärkeiden etuuksien (mukaan lukien oppilas- tai opiskelijakorvaukset tai eläke-etuudet) liittämisestä tiettyyn ikään ja sitten - sosiaalisen ilmapiirin takia, joka ei edelleenkään edistä oman koulutus- ja työprosessin yksilöllistämistä; myös Puolassa, mikä maassamme johtuu myös suurelta osin rahoituskysymyksistä).
Ikääntyminen 3.0 tai lähtökohta
Kai Leichsenring kuvaa aikakautemme mielenkiintoisella tavalla, joka - kuten jo mainittiin - on nimetty Aging 3.0: ksi. Huomauttaa, että vuosien 1980 ja nykyisten välillä sosiaaliturvajärjestelmiä yritettiin mukauttaa haasteisiin, jotka liittyvät ihmiselämän pidentämiseen (mikä tarkoittaa korkeampia keskimääräisiä maksettuja määriä asukasta kohden maksettavia eläkkeitä) ja yhteiskuntien ikääntymiseen (seurauksena uudelleenjakojärjestelmistä) kuten Puolassa, yhä vähemmän maksuja maksaa yhä useamman etuuden saajan eläkkeitä).
Lue myös: 5 tapaa elää pitkään
Lue myös: Resepti pitkäikäisyydelle: kuinka elää 100 vuotta hyvällä terveydellä?
Maailman terveysjärjestö pyysi investoimaan ratkaisuihin, joilla pyritään ylläpitämään kansalaisten yleistä hyvinvointia, jotta ikääntyvien ihmisten täysimääräinen kunto maksimoidaan, mikä vapauttaisi suurelta osin valtion laitokset tarjoamasta heille hoitoa.
Yksittäisten maiden, myös Puolan, hallitukset ovat kuitenkin toistaiseksi keskittyneet eläkeiän nostamiseen ja yksilöiden eläkkeelle siirtämisen kannustamiseen pääomajärjestelmissä, mikä, ottaen huomioon maamme monien asukkaiden matalat palkat, kuulosti vuosikymmenien ajan ja kuulostaa edelleen synkältä vitsiltä.
Lue myös: Eläkkeelle jääminen puolaksi tai oikeudet ja etuoikeudet eläkkeelle
Keskusteltu poliittisen luokan lähestymistapa elinajanodotteen kasvuun ja yhteiskuntien ikääntymiseen ylläpitää edelleen yleistä käsitystä ihmiselämän kolmen vakituisen vaiheen olemassaolosta ja näiden vaiheiden yhteydestä tiettyihin ikäkehyksiin.
Tämä tilanne aiheuttaa sekä epämukavuutta (esim. Ei uudelleenkoulutuksen ilmapiiriä viidennellä tai kuudennella elämän vuosikymmenellä) että epätasa-arvoa (esim. Eläke-etuuksien asettaminen riippuvaiseksi työskentelevien kalenterivuosien määrästä ja koko elämästä, mikä syrjii ihmisiä, jotka alkoivat työskennellä poikkeuksellisen aikaisin).
1980-luvulta lähtien oletettujen elinikäisen oppimisen ohjelmien oli tarkoitus olla parannuskeino tässä esitettyihin ongelmiin. Tällainen tarjous olisi houkutteleva paitsi ikääntyneille ihmisille, jotka haluavat (tai pakotetaan) täydentämään, kehittämään tai muuttamaan ammattitaitoaan.
Sen piti myös käyttää äidit useiden vuosien vanhempainloman jälkeen tai pitkäaikaistyöttömät. Leichsenringin mainitsemat tilastot osoittavat, että vain 15% 25-65-vuotiaista käyttää tällaista ohjelmaa Euroopan unionin maissa.
Ikääntyminen 4.0, saapumispaikka
Leichsenringin esittämät näkökohdat johtavat perustavanlaatuiseen johtopäätökseen. Se on postulaatti muodollisen koulutuksen, työn, lasten kasvatuksen, läheisten ja vapaa-ajan hoidon käsityksen muutoksesta - ottaen huomioon nämä ihmisen toiminnan alueet tunnistamatta tiettyä ikää ja ilman (yleensä hiljaista) oletusta, että nämä alueet muodostavat jatkuvan järjestyksen syklisen järjestelmän .
Mielenkiintoista on, että tutkija huomauttaa, että samanlainen näkemys esitettiin jo 1970-luvulla arvostettujen amerikkalaisten gerontologien parin, Matilda White Riley ja John Riley. Hän huomauttaa myös, että aikamme äärimmäisen dynaaminen teknologinen kehitys vaatii enemmän kuin ennen tai jopa pakottaa muuttamaan näkökulmaa, vain siksi, että ihmisten on sopeuduttava nopeasti kehittyvään ympäristöön.
Samanaikaisesti hän kehottaa käyttämään realistista käsitystä ihmiselämän kehityksestä kaikilla tasoilla, poliittisesta toiminnasta (esim. Koulutus- tai hoitopalvelujen käytön helpottaminen iästä riippumatta) yrityksen toiminnan kautta (esim. Ohjelmat, jotka estävät ikäsyrjinnän ikääntymisen sijasta). työ) - ja tässä avainasia - oman elämän toiminnan havainnointi ja suunnittelu.
Tämän seurauksena on luotava uusi ihmiskunnan elinkaarimalli, joka on integroitu, toisin sanoen vapaa hajoamisesta ennalta määriteltyihin vaiheisiin ja solidaarisuuteen, toisin sanoen systeemisiin helpotuksiin siirtymisessä palkatun ja palkattoman työn, koulutuksen, perhevelvoitteiden ja vapaa-ajan välillä.
Tämä solidaarisuus johtaisi myös teknologisen kehityksen ja talouskasvun hedelmien - tulojen, ajan ja elämänmahdollisuuksien - tasaisempaan jakautumiseen. Tämä on erityisen tärkeää aikakaudella, jolloin suurimmat kansainväliset yritykset osoittautuvat rakentavan vahvempia rakenteita kuin demokraattiset oikeusvaltiot.
Leichsenringin mukaan tukiohjelmiin ja sosiaaliturvajärjestelmään perustuva sosiaalinen solidaarisuus on välttämätön osa tätä ihmiselämän mallia. Kyse on esimerkiksi taloudellisista eduista ja ammatillista osaamista täydentävistä ohjelmista, joiden ansiosta ihmiset, jotka keskeyttävät uransa tarvetta hoitaa sukulaisiaan, eivät pelkää palata työmarkkinoille.
Toisaalta tämän mallin sisällyttäminen omaan elämään on edellytys ammatillisten, perhe- ja henkilökohtaisten haasteiden onnistuneelle voittamiselle.
Ikääntyminen 4.0 ei tule pian
Kuinka tutkija kuvittelee ratkaisuja, jotka täyttävät Ikääntyminen 4.0 -konseptin? Leichsenring esittää kolme vaatimusta. Ensinnäkin säännölliset tutkintojen täydennysjaksot (tai muutos) - 10 tai 15 vuoden välein, ja ne tuetaan taattuilla tuloilla koulutuksen aikana.
Toiseksi ratkaisuja sukupuolten epätasapainon lievittämiseen palkattomassa työssä; täällä, muun muassa hoidon lomautukset, taatut tulot ja joustavat työpaikat (esim. jaettu kahden ihmisen kesken; ei "joustavia työmuotoja", kuten surullisia "roskasopimuksia").
Lopuksi - edistyneet järjestelmät, joissa otetaan yhteyttä erityistä ammattitaitoa omaaviin henkilöihin näitä ponnisteluja etsivien työnantajien kanssa ja päinvastoin, jotta kaikkien työntekijöiden potentiaalia voidaan käyttää tehokkaasti sukupuolesta ja iästä riippumatta.
Se on tosi? Tämän käsitteen toteuttaminen edellyttäisi muun muassa sosiaalivakuutusjärjestelmän (eläkkeet) ja sosiaaliturvan (muut etuudet) perusteellinen jälleenrakentaminen, joka perustuu loppujen lopuksi ihmisen elämänvaiheen perinteisen mallin perustamiseen, vanhuuseläkkeenä palkkiona palvelusvuosista. Muutosten olisi katettava myös koulutusjärjestelmä, joka on toistaiseksi ollut yksiselitteisesti suunnattu nuorille eikä kitka hyväksymättä loput - etenkin vanhemmat ja "ei-digitaaliset".
Siirtyminen ikääntymisen 4.0 vaiheeseen edellyttäisi myös kattavan tukitarjonnan luomista koulutuksesta tai mentoroinnista taloudellisiin etuihin, mikä mahdollistaisi toiminnan kausittain ilman työtä.
Tällaisia voimakkaita sosiaalisia muutoksia ei tietenkään voida toteuttaa yhdessä yössä tai edes muutaman vuoden kuluessa. Loppujen lopuksi puhumme paitsi julkisten menojen rakenteen, koulutusjärjestelmän ja työmarkkinoiden jälleenrakentamisesta myös ennen kaikkea ihmiselämän käsityksestä uudella tavalla - vapaana nykyisistä stereotypioista.
Meidän on kuitenkin tunnustettava tosiasiat - elinajanodotteen kasvu, yhteiskuntien ikääntyminen ja jatkuvasti kiihtyvä tekniikan kehitys, jolla on merkittävä vaikutus työmarkkinoihin - ja sitten käsiteltävä näitä tosiasioita. Miten? Kunnioittamalla jokaisen ihmisen vapautta piirtää omaa elämäntapaansa ja rakentamalla uutta, ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin, sosiaalista solidaarisuutta.
Tällaista laajaa joukkoa sosiaalisia muutoksia - ihmiselämän käsityksestä uusissa kategorioissa tarvittavaan yksimielisyyteen julkisten menojen rakenteen, koulutusjärjestelmän ja kansallisten työmarkkinoiden jälleenrakentamisessa - on mahdotonta toteuttaa yhdessä yössä tai jopa muutaman vuoden kuluessa.
Elinajanodotteen kasvu on kuitenkin tosiasia, samoin kuin kiihtyvä teknologinen kehitys, joka aiheuttaa merkittäviä muutoksia työmarkkinoilla. Tavalla tai toisella on viitattava näihin ilmiöihin.
On parasta kunnioittaa tietoisesti ihmisen vapautta muotoillessaan omaa elämäntapaansa ja samalla sosiaalisen solidaarisuuden hengessä, ehkä pidemmälle kuin koskaan ennen.
Lue myös: Missä maissa on lyhyimmät elinolot?
Kirjailijasta
Lue lisää tämän kirjoittajan artikkeleita
